Äsken tossa makoilin sohvalla raajat leväällään ja mietin, miten niin jumalattoman moni aivan minimaalinen asia voi ärsyttää ihmisen melkein raivon partaalle. Meneeköhän meillä liian hyvin?
Kärpänen. Siis ei helvetti, jos mulla olis joku konetuliase, mä varmaan ampuisin kaikki terassinovesta sisälle - ja varsinkin iholle - änkeävät kärpäset. Nyt joudun tyytymään vaan epätoivoiseen hätistelyyn ja toivoa, että kyseiset elukat liitäisivät ripein siivenliikkein lähimmästä rakosesta ulos. Mikään ei oikeasti voi vituttaa, ärsyttää, raastaa hermoja ja tuskastuttaa niin paljoa, kuin taukoamatta jalkaa pitkin kävelevä ja aivan liian lähellä naamataulua lentelevä siivekäs kusipää. Ne on vaan niin oksettavia pikkupaskiaisia karvajalkojensa ja mulkosilmiensä kanssa. Menisivät kotionsa, ei tarvi niinku minun päälläni kiipeillä.
Pakkomainostauot, jotka tulee kun katsoo netissä jotain ohjelmaa nimeltämainitsemattomista ohjelmapalveluista. Ei jumalauta, kun "mainos 1/3" pamahtaa päälle mä jätän usein katsomatta. Ei vaan pysty. Tv:ssä pystyy sentään vaihtamaan siksi aikaa kanavaa, kun koirankakkapussihehkutus ja extremely sexy eyelashes-lotina alkaa! (nyt jos joku kommentoi, että "Jenni etsä tiiä, et ne saa pois painamalla rastia" tms., niin mä alan itkemään)
Unohtelu. Siis sellainen pieni harmiton unohtelu, esimerkisi että unohtaa laittaa uuin päälle. Tai että jättää vesihanan kiinni kun pyykkiä pitäisi pestä (todella mahtava fiilis todeta, että kyllä, pesukone ei ole pyöriyt kierrostakaan näiden kahden tunnin aikana jotka olen puhdasta pyykkiä odotellut, koska enpä vääntänyt tuota vipua oikeaan asentoon). Tai sitten täysi maitolitra jää koko yöksi pöydälle. Pieniä asioita, jotka ei maailmaa kaada, mutta kyllä, vituttaa niin vietävästi.
Pikkumokat arjessa. Pyykkikoneessa pyörii koko viikon tumma pyykki ja musta hikisukka löytyy likapyykkikopasta sillä hetkellä, kun linkoaminen on huipussaan. Jauhopussi pölähtää vastapestylle lattialle. Kakkupohjaa varten rikottujen munien joukkoon lörähtää se viimeinen, mädäntynyt versio. Kuohukerman sijaan ostat kahvikermaa. Viinilasi päättää hajota noin kymmeneksi miljoonaksi palaseksi tiskialtaaseen liian rajun tiskaamisen seurauksena. Roskapussin pohjaan ilmestyy reikä, joka jättää jälkeensä nätin rusehtavan vanan niistä mädistä kananmunista, kahvinpuruista ja viimeviikkoisesta pinaattikeitosta. Ihanaa.
Puolipilvinen sää. Otat aurinkoa ja stradaa, aurinko menee pilveen. Nouset ylös, menet sisälle. Aurinko paistaa. Asettelet ruhosi takaisin aurinkotuoliin, taas pilvistä. Sisällä toteat taas kuuman helteen porottavan suoraan makoilupaikallesi. Ja tätä samaa rumbaa jatkuu sitten kyllästymiseen, tai maksimissaan auringonlaskuun asti. Saatana joko sitten paistaa tai sitten ei paista, eikä mitään lapsellisia välimalleja!
Se tunne, kun muistaa sängyssä nukahtamisen rajamailla jonkun pikkuasian, joka pitäisi - tai "pitäisi" - vielä hoitaa. Itselläni näitä on iPodin laittaminen lataukseen, keittiöön jäänyt valo, pyykit koneessa, maksamaton lasku eräpäivän kynnyksellä tai "meniköhän takaovi kunnolla kiinni"-ajatus. Sitten kun nousee siitä mukavasta, pehmeästä ja lämpöisestä sängystä tekemään jotain ihan turhanpäiväistä, niin kyllä, alkaa ihan pikkuisen ärsyttämään. Oikeastaan aika paljonkin, jopa ylitsepääsemättömän.
mikä pikkuasia sua ärsyttää jokapäiväisessä elämässä?
Kärpänen. Siis ei helvetti, jos mulla olis joku konetuliase, mä varmaan ampuisin kaikki terassinovesta sisälle - ja varsinkin iholle - änkeävät kärpäset. Nyt joudun tyytymään vaan epätoivoiseen hätistelyyn ja toivoa, että kyseiset elukat liitäisivät ripein siivenliikkein lähimmästä rakosesta ulos. Mikään ei oikeasti voi vituttaa, ärsyttää, raastaa hermoja ja tuskastuttaa niin paljoa, kuin taukoamatta jalkaa pitkin kävelevä ja aivan liian lähellä naamataulua lentelevä siivekäs kusipää. Ne on vaan niin oksettavia pikkupaskiaisia karvajalkojensa ja mulkosilmiensä kanssa. Menisivät kotionsa, ei tarvi niinku minun päälläni kiipeillä.
Pakkomainostauot, jotka tulee kun katsoo netissä jotain ohjelmaa nimeltämainitsemattomista ohjelmapalveluista. Ei jumalauta, kun "mainos 1/3" pamahtaa päälle mä jätän usein katsomatta. Ei vaan pysty. Tv:ssä pystyy sentään vaihtamaan siksi aikaa kanavaa, kun koirankakkapussihehkutus ja extremely sexy eyelashes-lotina alkaa! (nyt jos joku kommentoi, että "Jenni etsä tiiä, et ne saa pois painamalla rastia" tms., niin mä alan itkemään)
Unohtelu. Siis sellainen pieni harmiton unohtelu, esimerkisi että unohtaa laittaa uuin päälle. Tai että jättää vesihanan kiinni kun pyykkiä pitäisi pestä (todella mahtava fiilis todeta, että kyllä, pesukone ei ole pyöriyt kierrostakaan näiden kahden tunnin aikana jotka olen puhdasta pyykkiä odotellut, koska enpä vääntänyt tuota vipua oikeaan asentoon). Tai sitten täysi maitolitra jää koko yöksi pöydälle. Pieniä asioita, jotka ei maailmaa kaada, mutta kyllä, vituttaa niin vietävästi.
Pikkumokat arjessa. Pyykkikoneessa pyörii koko viikon tumma pyykki ja musta hikisukka löytyy likapyykkikopasta sillä hetkellä, kun linkoaminen on huipussaan. Jauhopussi pölähtää vastapestylle lattialle. Kakkupohjaa varten rikottujen munien joukkoon lörähtää se viimeinen, mädäntynyt versio. Kuohukerman sijaan ostat kahvikermaa. Viinilasi päättää hajota noin kymmeneksi miljoonaksi palaseksi tiskialtaaseen liian rajun tiskaamisen seurauksena. Roskapussin pohjaan ilmestyy reikä, joka jättää jälkeensä nätin rusehtavan vanan niistä mädistä kananmunista, kahvinpuruista ja viimeviikkoisesta pinaattikeitosta. Ihanaa.
Puolipilvinen sää. Otat aurinkoa ja stradaa, aurinko menee pilveen. Nouset ylös, menet sisälle. Aurinko paistaa. Asettelet ruhosi takaisin aurinkotuoliin, taas pilvistä. Sisällä toteat taas kuuman helteen porottavan suoraan makoilupaikallesi. Ja tätä samaa rumbaa jatkuu sitten kyllästymiseen, tai maksimissaan auringonlaskuun asti. Saatana joko sitten paistaa tai sitten ei paista, eikä mitään lapsellisia välimalleja!
Se tunne, kun muistaa sängyssä nukahtamisen rajamailla jonkun pikkuasian, joka pitäisi - tai "pitäisi" - vielä hoitaa. Itselläni näitä on iPodin laittaminen lataukseen, keittiöön jäänyt valo, pyykit koneessa, maksamaton lasku eräpäivän kynnyksellä tai "meniköhän takaovi kunnolla kiinni"-ajatus. Sitten kun nousee siitä mukavasta, pehmeästä ja lämpöisestä sängystä tekemään jotain ihan turhanpäiväistä, niin kyllä, alkaa ihan pikkuisen ärsyttämään. Oikeastaan aika paljonkin, jopa ylitsepääsemättömän.
mikä pikkuasia sua ärsyttää jokapäiväisessä elämässä?
 |
| NIIN ETTÄ PÄÄTÄ NYT PAISTAAKO VAIKO EIKÖ! |