Mä rakastan luontodokkareita; on söppänääkin söppänämpiä pingviininpoikasia, ihon kananlihalle nostattavia maisemia, lintuja koomisissa höyhenpuvuissaan ketkuttamassa persettä vastakkaiselle sukupuolelle ja raadollisia taisteluita savannilla elämästä ja kuolemasta. Mutta oottekos koskaan pohtineet, jos roolit vaihtuisivat päikseen ja Avaran luonnon seurattavana olisikin kettupesueen sijaan perussuomalainen perhe?
Perheen vanhin naaras, äiti-ihminen, ruokkii pesueensa päivittäin noin kahdeksantoista vuotta, useasti päivässä. Poikaset, eli lapset, osoittavat mieltään äiti-ihmiselle erilaisin ääntein ja haukuin. "Mitä paskaa tää on" on yleinen alaikäisen ihmispennun äänne ruokaillessa. Osa pesueesta jättää ruokansa syömättä, koska luotto äiti-ihmisen seuraavaan ruoka-aikaan auringon laskiessa on niin suuri.
Äiti-ihminen liikkuu sulavasti hellan ja pesukoneen välimaastossa, välillä poiketen reitiltään silitysraudan luokse. Äiti-ihminen satunnaisesti pitää kovaa ulvovaa ääntä ja haukahtelee laumansa jäsenille, mutta pääsääntöisesti äiti-ihminen ääntelee rauhallisesti ja hellästi poikasilleen. Äiti-ihmiset voivat vaihtaa kasvojen väriä vaaleahkonpunaisesta kirkkaanpunaiseen alle puolessa sekunnissa. Äiti-ihmisillä ei ole varsinaista säkäkorkeutta, vaan voivat olla pituudeltaan vajaasta puolestatoista metristä kahden metrin kieppeille.
Tässä paikalle saapuukin perheen alfauros, isäihminen. Muut ihmisperheen jäsenet valpastuvat oitis perheen vaikutusvaltaisimman jäsenen löntysteltyä paikalle. Ihmisperheissä suurin osa lapsista on saman uroksen siittämiä, mutta poikkeuksiakin löytyy, ihmisuros kun voi pitää huolta myös toisen uroksen siittämistä pennuista. Uroksen läsnäolo saa suurimman osan poikueesta syömään haaskansa,eilisen makaronilaatikon lopun. Isäihmisen ääntely on matalampaa kuin äiti-ihmisen, mutta kykenee myös korkeisiin ääniin.
Kas tässä perheen keskimmäinen naaras, noin 15-vuotias pentu saa jonkinlaisen kohtauksen - kyseiset kohtaukset ovat hyvin yleisiä nuorilla ihmisnaarailla ennen juoksuaikaa ja sen aikana. Kohtaus voi kestää minuuteista päiviin, aiheuttaen kitkaa lauman jäsenten välille. Ääni on kimeähkö ja paikoitellen ulvova - onkin tutkittu, onko ihmisnaaraat jollain tapaa etäistä sukua hyeenoille. kohtauksen ollessa päällä nuori naaras sotkee elinympäristöään ja aiheuttaa klikkejä lauman sisällä; onkin hyvin mahdollista, että lauman alfauros tai vanhin naaras poistaa nuoremman naaraan laumasta joksikin aikaa.
Nuoret naaraat liikkuvat huomattavasti laajemmalla alueella, kuin perheen vanhin naaras. Myös nuori uros omaa laajemman piirin, kuin alfauros. Nuoret naaraat ja koiraat pyrkivät tutustumaan uusiin ympäristöihin oman reviirinsä ulkopuolella aiheuttaen itselleen vaaratilanteita - tämä kuuluu ihmisluontoon ja kehittymiseen. Nuoret pennut ovat hyvin uteliaita.
Laumaan saattaa kuulua myös äiti-ihmisen lisäksi toinen vanhempi naaras, mummoihminen. Tämä vanhaakin vanhempi naaras liikkuu verkkaisesti, mm. kehonsa luuston kulumisen takia. Mummoihminen saattaa elää jopa satavuotiaaksi - myös vanhempia mummoihmisiä on tavattu ihmisperheissä. Mummoihmisen velvotteisiin kuuluu lauman nuorista poikasista huolehtiminen, mikäli mummoihmisen fyysinen kunto sen kestää. Kun tästä vanhasta naaraasta on vaikea pitää lauman sisällä huolta, mummoihminen sopeutetaan muiden mummo- ja vaari-ihmisten sekaan uuteen elinympäristöön.
Ihmiset asuvat vanhuuteen asti omissa pesissä, joissa heillä on pääsääntöisesti erilliset tilat nukkumiselle ja ravinnon nauttimiselle. Alfauroksen status muiden ihmisrodun edustajien keskellä vaikuttaa merkittävästi pesän materiaaliin, kokoon ja ulkonäköön. Pesä voidaan rakentaa niin puusta kuin tiilestäkin. Ihmiset ovat taitavia pesänrakentajia.
Ihmiset syövät niin jätteitä kuin tuorettakin ravintoa. Nykypäivänä myös perheen naaras voi hankkia pesueelleen ruokaa - ei pelkästään uros. Ennen metästys oli koiraiden vastuulla, mutta rodun kehittyessä tämäkin tapa on muuttunut evoluution myötä.
Tämä keskikokoinen naaras hiipii nyt kyllä pesäänsä erilaisten pesänrakennustarpeiden alle odottelemaan alfauroksen (...) paluuta kotikoloon. Hyvää yötä kaikille!
Perheen vanhin naaras, äiti-ihminen, ruokkii pesueensa päivittäin noin kahdeksantoista vuotta, useasti päivässä. Poikaset, eli lapset, osoittavat mieltään äiti-ihmiselle erilaisin ääntein ja haukuin. "Mitä paskaa tää on" on yleinen alaikäisen ihmispennun äänne ruokaillessa. Osa pesueesta jättää ruokansa syömättä, koska luotto äiti-ihmisen seuraavaan ruoka-aikaan auringon laskiessa on niin suuri.
Äiti-ihminen liikkuu sulavasti hellan ja pesukoneen välimaastossa, välillä poiketen reitiltään silitysraudan luokse. Äiti-ihminen satunnaisesti pitää kovaa ulvovaa ääntä ja haukahtelee laumansa jäsenille, mutta pääsääntöisesti äiti-ihminen ääntelee rauhallisesti ja hellästi poikasilleen. Äiti-ihmiset voivat vaihtaa kasvojen väriä vaaleahkonpunaisesta kirkkaanpunaiseen alle puolessa sekunnissa. Äiti-ihmisillä ei ole varsinaista säkäkorkeutta, vaan voivat olla pituudeltaan vajaasta puolestatoista metristä kahden metrin kieppeille.
Tässä paikalle saapuukin perheen alfauros, isäihminen. Muut ihmisperheen jäsenet valpastuvat oitis perheen vaikutusvaltaisimman jäsenen löntysteltyä paikalle. Ihmisperheissä suurin osa lapsista on saman uroksen siittämiä, mutta poikkeuksiakin löytyy, ihmisuros kun voi pitää huolta myös toisen uroksen siittämistä pennuista. Uroksen läsnäolo saa suurimman osan poikueesta syömään haaskansa,eilisen makaronilaatikon lopun. Isäihmisen ääntely on matalampaa kuin äiti-ihmisen, mutta kykenee myös korkeisiin ääniin.
Kas tässä perheen keskimmäinen naaras, noin 15-vuotias pentu saa jonkinlaisen kohtauksen - kyseiset kohtaukset ovat hyvin yleisiä nuorilla ihmisnaarailla ennen juoksuaikaa ja sen aikana. Kohtaus voi kestää minuuteista päiviin, aiheuttaen kitkaa lauman jäsenten välille. Ääni on kimeähkö ja paikoitellen ulvova - onkin tutkittu, onko ihmisnaaraat jollain tapaa etäistä sukua hyeenoille. kohtauksen ollessa päällä nuori naaras sotkee elinympäristöään ja aiheuttaa klikkejä lauman sisällä; onkin hyvin mahdollista, että lauman alfauros tai vanhin naaras poistaa nuoremman naaraan laumasta joksikin aikaa.
Nuoret naaraat liikkuvat huomattavasti laajemmalla alueella, kuin perheen vanhin naaras. Myös nuori uros omaa laajemman piirin, kuin alfauros. Nuoret naaraat ja koiraat pyrkivät tutustumaan uusiin ympäristöihin oman reviirinsä ulkopuolella aiheuttaen itselleen vaaratilanteita - tämä kuuluu ihmisluontoon ja kehittymiseen. Nuoret pennut ovat hyvin uteliaita.
Laumaan saattaa kuulua myös äiti-ihmisen lisäksi toinen vanhempi naaras, mummoihminen. Tämä vanhaakin vanhempi naaras liikkuu verkkaisesti, mm. kehonsa luuston kulumisen takia. Mummoihminen saattaa elää jopa satavuotiaaksi - myös vanhempia mummoihmisiä on tavattu ihmisperheissä. Mummoihmisen velvotteisiin kuuluu lauman nuorista poikasista huolehtiminen, mikäli mummoihmisen fyysinen kunto sen kestää. Kun tästä vanhasta naaraasta on vaikea pitää lauman sisällä huolta, mummoihminen sopeutetaan muiden mummo- ja vaari-ihmisten sekaan uuteen elinympäristöön.
Ihmiset asuvat vanhuuteen asti omissa pesissä, joissa heillä on pääsääntöisesti erilliset tilat nukkumiselle ja ravinnon nauttimiselle. Alfauroksen status muiden ihmisrodun edustajien keskellä vaikuttaa merkittävästi pesän materiaaliin, kokoon ja ulkonäköön. Pesä voidaan rakentaa niin puusta kuin tiilestäkin. Ihmiset ovat taitavia pesänrakentajia.
Ihmiset syövät niin jätteitä kuin tuorettakin ravintoa. Nykypäivänä myös perheen naaras voi hankkia pesueelleen ruokaa - ei pelkästään uros. Ennen metästys oli koiraiden vastuulla, mutta rodun kehittyessä tämäkin tapa on muuttunut evoluution myötä.
 |
| tämän pikkunaaraan unipesä! |
Tämä keskikokoinen naaras hiipii nyt kyllä pesäänsä erilaisten pesänrakennustarpeiden alle odottelemaan alfauroksen (...) paluuta kotikoloon. Hyvää yötä kaikille!