Yksi huomattava muutos mussa on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana: ennen ajatus jonkin sortin kestien järjestämisestä nosti lähinnä ahdistuksen hien hiusrajaan, kun nykyään taas sormet syyhyää asettelemaan lautasliinoja ja pyöräyttelemään arabialaisia maustekakkuja.
Toki sanalla "juhla" esimerkiksi viisi vuotta sitten oli aivan erilainen merkitys, kuin nykypäivänä. Ei ole mikään ihme, jos juuri ja juuri täysi-ikäistä ihmistä pelottaa ja vituttaa kutsua 30 neliön yksiöön ryyppäämään ja sekoilemaan kymmenen huonon viinapään omavaa apinaa tuhoamaan kaiken irtaimiston. Nykyään sana "juhla" merkitsee mulle ennemminkin suklaakakkuja, piiraita, posliiniastiastoja, hopealusikoita, hyvää valkoviiniä ja mukavaa yhdessäoloa, kuin jumalatonta juoppohulluutta ja nurkkiin oksentelua sipsikulhon äärellä.
Ei sillä, että olisin hirveästi järjestellyt fiinejä pirskeitä - ja tuskin tulen hetkeen järjestämäänkään - mutta kauhukuvat kotibileiden emännöinnistä ja kutsumattomien kuokkavieraiden koruvarkauksista ovat hellittäneet ja tilalle on tullut halu asetella juustotarjotinta, sytytellä kynttilöitä ja laittaa kuohuvaa kylmään. Toki pieniä pelkotiloja aiheuttaa ajatus valkoisista sohvatyynyistä yhdistettynä tärisevän käden pitelemään punkkulasiin, mutta se nyt on aika pieni murhe. Enää ei tarvitse pelätä samalla mittakaavalla, kuin pari vuotta takaperin.
Toisaalta sitten tulee jännitettyä leipomusten onnistumista, kodin sisustusta ja yleistä viihtyvyyttä - nehän olivat kotibileaikana aivan vitun sama. Kaikilla oli kivaa jos vaan oli kaljaa ja oli aivan yksi lysti miten ne sohvatyynyt oli aseteltu. Nykyään kun pitää koluta rätillä joka nurkka ja kiillottaa kaikki kynttilänjaloista liesituulettimeen. Ja ottaa päähän pirusti, jos unohtaa ostaa ne oikeanlaiset servetit ja ulkotuletkin jäi sytyttämättä! Ihan kuin ketään kiinnostaisi.
![]()
Teidän vuoro:
Kerro juhlista, jotka emännöit; menikö joku aivan päin persettä, vai onnistuitko täydellisesti? Järjestitkö ihanat yllätyssynttärit, pikkujoulut tai vaikka häät, vai kusiko kotipileet reisille, paloiko piirakka pohjaan vai veikö kuokkavieraat korut, koiranpennut ja kirjahyllyt?
Mukavaa ja juhlaisaa lauantaita kaikki!
Toki sanalla "juhla" esimerkiksi viisi vuotta sitten oli aivan erilainen merkitys, kuin nykypäivänä. Ei ole mikään ihme, jos juuri ja juuri täysi-ikäistä ihmistä pelottaa ja vituttaa kutsua 30 neliön yksiöön ryyppäämään ja sekoilemaan kymmenen huonon viinapään omavaa apinaa tuhoamaan kaiken irtaimiston. Nykyään sana "juhla" merkitsee mulle ennemminkin suklaakakkuja, piiraita, posliiniastiastoja, hopealusikoita, hyvää valkoviiniä ja mukavaa yhdessäoloa, kuin jumalatonta juoppohulluutta ja nurkkiin oksentelua sipsikulhon äärellä.
Ei sillä, että olisin hirveästi järjestellyt fiinejä pirskeitä - ja tuskin tulen hetkeen järjestämäänkään - mutta kauhukuvat kotibileiden emännöinnistä ja kutsumattomien kuokkavieraiden koruvarkauksista ovat hellittäneet ja tilalle on tullut halu asetella juustotarjotinta, sytytellä kynttilöitä ja laittaa kuohuvaa kylmään. Toki pieniä pelkotiloja aiheuttaa ajatus valkoisista sohvatyynyistä yhdistettynä tärisevän käden pitelemään punkkulasiin, mutta se nyt on aika pieni murhe. Enää ei tarvitse pelätä samalla mittakaavalla, kuin pari vuotta takaperin.
Toisaalta sitten tulee jännitettyä leipomusten onnistumista, kodin sisustusta ja yleistä viihtyvyyttä - nehän olivat kotibileaikana aivan vitun sama. Kaikilla oli kivaa jos vaan oli kaljaa ja oli aivan yksi lysti miten ne sohvatyynyt oli aseteltu. Nykyään kun pitää koluta rätillä joka nurkka ja kiillottaa kaikki kynttilänjaloista liesituulettimeen. Ja ottaa päähän pirusti, jos unohtaa ostaa ne oikeanlaiset servetit ja ulkotuletkin jäi sytyttämättä! Ihan kuin ketään kiinnostaisi.
Teidän vuoro:
Kerro juhlista, jotka emännöit; menikö joku aivan päin persettä, vai onnistuitko täydellisesti? Järjestitkö ihanat yllätyssynttärit, pikkujoulut tai vaikka häät, vai kusiko kotipileet reisille, paloiko piirakka pohjaan vai veikö kuokkavieraat korut, koiranpennut ja kirjahyllyt?
Mukavaa ja juhlaisaa lauantaita kaikki!