kukkia ja mehiläisiä

Seksiä, seksiä, seksiä, panemista ja intiimialueita - on aika vaikeaa vältellä kyseistä aihealuetta edes päivän verran, mikäli yhtään avaa televisiota, radiota tai nettiä. Seksi on luonnollinen asia, ei siinä mitään, mutta jotenkin alkaa tökkiä somen tarjoamat kuksimistarinat. En minä ainakaan halua tietää muiden makuuhuone-elämästä, ekoista kerroista ja seksimieltymiksistä!

Jotenkin tuntuu, että avoimuus on mennyt liian pitkälle ja suhtautuminen esimerkiksi nuorten seksielämään hyvinkin lepsu. Silmät pyöreenä tuijotin erästä keskustelua, jossa yksi kauhisteli juuri ja juuri yläkoululaisten seksielämää ja loppuporukka hyökkäsi niskaan "hei jokainen kehittyy omaan tahtiin, toiset kehittyy nopeemmin!" -asenteella. Musta on huolestuttavaa, että niin monen mielestä on ihan okei että murrosiän alkupäässä taapertava varhaisteini harrastaa seksiä sen jos toisenkin kanssa. Hei kamoon, jos joku satunnainen heppu on ollut sen ikäisenä ah-niin-valmis, ei se tarkoita jokaisen samanikäisen olevan valmista kauraa petipuuhiin.

Ja onko ihme, jos jo varhaisteinit ja teinit ylipäätään kokee seksin paineena ja neitsyyden taakkana, kun sitä lemmentouhua joka paikasta pursuaa ja joka helvetin heppasivustollakin aiheeseen törmää? Teinipalstat täyttyy seksivinkeistä ja neitsyyskyselyistä, koulussa leveillään olemattomilla kokemuksillaan ja illalla katsotaan pari jaksoa "Seksihullut himoshoppaajat"-tyylisiä pississarjoja; ohhoh, ihme jos kuvittelee olevansa ainoa kokematon ja niin valmis seksiseikkailuihin.

Musta on todella jees, että asioista puhutaan, mutta sillä kun tuppaa yleensä olemaan myös se kääntöpuoli. Varsinkin, kun avoimuus muuttuu tungettelevaksi ja ylitsepursuavaksi seksiaalloksi, johon törmää ruokakaupassa iltapäivälehtien otsikoita vilkaistessaan, väärän sanan googlettaessaan tai naistenlehdestä ruokaohjeita etsiessään.  Vaikka Pikku Myykin onkin sanonut "parempi liikaa kuin liian vähän", niin tässä suhteessa se ei taida pitää paikkaansa.