No aivan varmasti onkin, tolla asenteella.
Siis jos joku vituttaa, niin "mun elämä on pilalla"-narina mitättömien vastoinkäymisten tullessa eteen. Kyllä mä ymmärrän, että rankat asiat, kuten läheisen menettäminen tai koulukiusaaminen voi viedä ihmisestä mehut vuosiksi, mutta ei saatana! Se, että sun ihastus tykkäskin jonkun vieraan plotkon kuvasta FB:ssa tai jos äiskä eväsi pääsyn vuoden megapartyihin, EI ole millään tavalla tekemisissä sun tulevaisuuden tai loppuelämän kanssa. Paitsi jos sä oikein kovasti sen varjolla yrität pilata elämääsi, niin ehkäpä siinä tapauksessa.
Kai sulla ny menee kaikki ihan päin vittua, jos sä otat jonkin pikkutakapakin takia elämänasenteeksi heti kättelyssä "mä en enää ikinä voi kokea rakkautta, luottamusta, onnistumisen elämyksiä, vihaa, nälkää ja vittusitäsuntätä, koska nolasin itseni totaalisesti kassajonossa tiputtamalla kaikki kolikkoni lattialle!!!"-nirinnarin-ulinan. Aivan varmasti kaikki kaatuu niskaan, kun elämän pikkusattumukset ja kolhut kasvavat potenssiin kolme sun aivotoiminnan yhteydessä.
Ensinnäkään mä en kykene ymmärtämään sitä, että joku minimaalinen asia tuntuu niin valtavalta pettymykseltä. "SÄ ET TIEDÄ MITÄ TÄÄ MERKITSEE MULLE!" Joo en tiä, enkä tiedä sitäkään, miksi aikuinen ihminen itkee ittensä hengiltä yhden kouluhomman kustessa tai sairastuessansa "tärkeänä" treffi-iltana. Hei kamoon, elämä jatkuu! Aivan vitun turhaa itkeä teiniromanssin perään tai työpaikalla sattuneen kommelluksen takia ja heittää kaikki lapaset naulaan.
Toiseksi en tajua, miten joku voi heti päättää, että TÄMÄ asia nyt pilasi mun elämän. Että juuri TÄMÄN asian takia koko tulevaisuus pissii mun jaloille. Ei jumalauta! Ihan pikkuvinkkinä vaan, että tulevaisuudessa tulet lähes satavarmasti kokemaan kovempiakin kohluja, kuin edellämainitut koiran flunssat ja ihastuksen feidaamiset. Mites sä sitten pärjäät, jos olet nyt jo sinetyinyt loppuelämäsi "tää on pelkkää paskaa"-sinetillä?
Kasvattakaa a) selkäranka ja b) pettymyksensietokyky. Kyllä, kaikille meille tapahtuu kurjia asioita lähes päivittäin ja hommat ei rullaa niinku strömssössä ja elokuvissa ja ratulassa ja ihan missä vaan. Niistä vaan täytyy selvitä ja ihan hurjimmat kaverit voi kokeilla jopa oppia niistä (suosittelen kokeilemaan). Vaikka yläasteella näytit vahingossa tissit naapurin sedälle ja pesit lemmikkimarsusi pesukoneessa, ei tarkoita, että olet koko loppuelämäsi luuseri ja valmis kuolemaan marttyyrina ennen kahdenkytäviiden rajapyykkiä. Että lopeta se ulina ja nosta se leuka sieltä tissien välistä.
Ei-niin-epäonnista alkuviikkoa kaikille!
Ps. voin kertoa tämän päivän pahat vastoinkäymiseni, joiden takia mun koko elämä on pilalla:
- Laitoin pesukoneen pyörimään, mutta 1,5 tunnin päästä huomasin hanan olleen kiinni, joten kyseinen kone ei ollut tehnyt mitään. Tunsin itseni luuseriksi.
- Tiskatessani roiskaisin paljon (!) vettä vaatteilleni. Harmitti.
- Päivitin puhelinta ja puolet puhelinnumeroista hävisi. Höh.
- Menin ulos ja unohdin hanskat. Sormia paleli.
Mites sä pilasit elämäsi tänään?
Siis jos joku vituttaa, niin "mun elämä on pilalla"-narina mitättömien vastoinkäymisten tullessa eteen. Kyllä mä ymmärrän, että rankat asiat, kuten läheisen menettäminen tai koulukiusaaminen voi viedä ihmisestä mehut vuosiksi, mutta ei saatana! Se, että sun ihastus tykkäskin jonkun vieraan plotkon kuvasta FB:ssa tai jos äiskä eväsi pääsyn vuoden megapartyihin, EI ole millään tavalla tekemisissä sun tulevaisuuden tai loppuelämän kanssa. Paitsi jos sä oikein kovasti sen varjolla yrität pilata elämääsi, niin ehkäpä siinä tapauksessa.
Kai sulla ny menee kaikki ihan päin vittua, jos sä otat jonkin pikkutakapakin takia elämänasenteeksi heti kättelyssä "mä en enää ikinä voi kokea rakkautta, luottamusta, onnistumisen elämyksiä, vihaa, nälkää ja vittusitäsuntätä, koska nolasin itseni totaalisesti kassajonossa tiputtamalla kaikki kolikkoni lattialle!!!"-nirinnarin-ulinan. Aivan varmasti kaikki kaatuu niskaan, kun elämän pikkusattumukset ja kolhut kasvavat potenssiin kolme sun aivotoiminnan yhteydessä.
Ensinnäkään mä en kykene ymmärtämään sitä, että joku minimaalinen asia tuntuu niin valtavalta pettymykseltä. "SÄ ET TIEDÄ MITÄ TÄÄ MERKITSEE MULLE!" Joo en tiä, enkä tiedä sitäkään, miksi aikuinen ihminen itkee ittensä hengiltä yhden kouluhomman kustessa tai sairastuessansa "tärkeänä" treffi-iltana. Hei kamoon, elämä jatkuu! Aivan vitun turhaa itkeä teiniromanssin perään tai työpaikalla sattuneen kommelluksen takia ja heittää kaikki lapaset naulaan.
Toiseksi en tajua, miten joku voi heti päättää, että TÄMÄ asia nyt pilasi mun elämän. Että juuri TÄMÄN asian takia koko tulevaisuus pissii mun jaloille. Ei jumalauta! Ihan pikkuvinkkinä vaan, että tulevaisuudessa tulet lähes satavarmasti kokemaan kovempiakin kohluja, kuin edellämainitut koiran flunssat ja ihastuksen feidaamiset. Mites sä sitten pärjäät, jos olet nyt jo sinetyinyt loppuelämäsi "tää on pelkkää paskaa"-sinetillä?
Kasvattakaa a) selkäranka ja b) pettymyksensietokyky. Kyllä, kaikille meille tapahtuu kurjia asioita lähes päivittäin ja hommat ei rullaa niinku strömssössä ja elokuvissa ja ratulassa ja ihan missä vaan. Niistä vaan täytyy selvitä ja ihan hurjimmat kaverit voi kokeilla jopa oppia niistä (suosittelen kokeilemaan). Vaikka yläasteella näytit vahingossa tissit naapurin sedälle ja pesit lemmikkimarsusi pesukoneessa, ei tarkoita, että olet koko loppuelämäsi luuseri ja valmis kuolemaan marttyyrina ennen kahdenkytäviiden rajapyykkiä. Että lopeta se ulina ja nosta se leuka sieltä tissien välistä.
Ei-niin-epäonnista alkuviikkoa kaikille!
Ps. voin kertoa tämän päivän pahat vastoinkäymiseni, joiden takia mun koko elämä on pilalla:
- Laitoin pesukoneen pyörimään, mutta 1,5 tunnin päästä huomasin hanan olleen kiinni, joten kyseinen kone ei ollut tehnyt mitään. Tunsin itseni luuseriksi.
- Tiskatessani roiskaisin paljon (!) vettä vaatteilleni. Harmitti.
- Päivitin puhelinta ja puolet puhelinnumeroista hävisi. Höh.
- Menin ulos ja unohdin hanskat. Sormia paleli.
Mites sä pilasit elämäsi tänään?