Eilisestä sananlaskupostauksesta innostuneena päätin postata suosikkisananlaskustani vähän useammalla, kuin parilla rivillä. On se vaan niin totta!
Mä olen huomannut ilmiön, että kun mittariin napsahtaa se maaginen 18, saa tehdä mitä vaan koska on aikuinen. Vanhemmille ei tarvitse kertoa menojaan, äidin mielipidettä ei kaivata, isän käskyt ei kiinnosta tai perheen yhteisen pelisäännöt jää noudattamatta, vaikka asuisikin kotona täysin tyytyväisin mielin. Koska kyseessä on aikuinen, jota ei enää voi kukaan määräillä ja jota ei kiellot kiinnosta. Kuitenkin edelleen kiinnostaa oman huoneen sisustus, isin lompakko, äidin lihapadat, puhtaat kalsarit ja auton lainaaminen.
Parasta on, että muut ihmiset lietsovat tätä aikuisuushysteriaa: "Vitut sun mutsista, sä oot hei täysikäne!", "Ei sun niille tarvi raportoida, sä oot hei 18." Kuvitellaan, että ei mun aikuisena ihmisenä tarvi muuta ku antaa tuulen viedä. Kummasti silti useimmissa perheissä ne äiti ja isi raportoivat jälkikasvulleen menonsa ja tulonsa, ilmoittavat mikäli menee ylitöiksi, jumittuvat liikenneruuhkaan tai menivät käymään kaupassa. Ja mun käsittääkseni kaikkien täysi-ikäisten lasten vanhemmat ovat myös täysi-ikäisiä ja aikuisia. Kyllä vois monelle mukulalle tulla suru puseroon, kun äiti ei ilmestyisikään töiden jälkeen kotiin ja kieltäytyisi vastaamasta puhelimeensa, koska hän on AIKUINEN eikä hänen tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään.
Mikä siinä on, että liian moni18-vuotias kuvittelee, että maailma on avoin ja mun ei tarvitse enää välittää siitä, mitä kotiosoitteessa tapahtuu? Mennään ja tullaan pitkin kyliä yötä myöten, remutaan baareissa ja kinutaan kaljarahaa, mutta koetaan, että vanhemmilla ei ole mitään sanottavaa kotona asuvan vasta täysi-ikäistyneen lapsensa käytöksestä. On se nyt vaan sellainen asia, että niin kauan kuin isin maksama lämmitys ja äidin kokkaamat keitokset kelpaa, kannattaa olla aika nöyrää tyttöä ja poikaa. Ei se lain perspektiivistä katsottu aikuisuus ja huoltajuuden katkeaminen tarkoita sitä, että vastuu lentää ikkunnasta pihalle ja alkaa vapaus. Kenen leipää syöt...
Tokihan tämä pätee muihinkin kuin täysi-ikäisiin kotona asuviin, mutta VARSINKIN niihin täysi-ikäsiin...
Mä olen huomannut ilmiön, että kun mittariin napsahtaa se maaginen 18, saa tehdä mitä vaan koska on aikuinen. Vanhemmille ei tarvitse kertoa menojaan, äidin mielipidettä ei kaivata, isän käskyt ei kiinnosta tai perheen yhteisen pelisäännöt jää noudattamatta, vaikka asuisikin kotona täysin tyytyväisin mielin. Koska kyseessä on aikuinen, jota ei enää voi kukaan määräillä ja jota ei kiellot kiinnosta. Kuitenkin edelleen kiinnostaa oman huoneen sisustus, isin lompakko, äidin lihapadat, puhtaat kalsarit ja auton lainaaminen.
Parasta on, että muut ihmiset lietsovat tätä aikuisuushysteriaa: "Vitut sun mutsista, sä oot hei täysikäne!", "Ei sun niille tarvi raportoida, sä oot hei 18." Kuvitellaan, että ei mun aikuisena ihmisenä tarvi muuta ku antaa tuulen viedä. Kummasti silti useimmissa perheissä ne äiti ja isi raportoivat jälkikasvulleen menonsa ja tulonsa, ilmoittavat mikäli menee ylitöiksi, jumittuvat liikenneruuhkaan tai menivät käymään kaupassa. Ja mun käsittääkseni kaikkien täysi-ikäisten lasten vanhemmat ovat myös täysi-ikäisiä ja aikuisia. Kyllä vois monelle mukulalle tulla suru puseroon, kun äiti ei ilmestyisikään töiden jälkeen kotiin ja kieltäytyisi vastaamasta puhelimeensa, koska hän on AIKUINEN eikä hänen tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään.
Mikä siinä on, että liian moni18-vuotias kuvittelee, että maailma on avoin ja mun ei tarvitse enää välittää siitä, mitä kotiosoitteessa tapahtuu? Mennään ja tullaan pitkin kyliä yötä myöten, remutaan baareissa ja kinutaan kaljarahaa, mutta koetaan, että vanhemmilla ei ole mitään sanottavaa kotona asuvan vasta täysi-ikäistyneen lapsensa käytöksestä. On se nyt vaan sellainen asia, että niin kauan kuin isin maksama lämmitys ja äidin kokkaamat keitokset kelpaa, kannattaa olla aika nöyrää tyttöä ja poikaa. Ei se lain perspektiivistä katsottu aikuisuus ja huoltajuuden katkeaminen tarkoita sitä, että vastuu lentää ikkunnasta pihalle ja alkaa vapaus. Kenen leipää syöt...
Tokihan tämä pätee muihinkin kuin täysi-ikäisiin kotona asuviin, mutta VARSINKIN niihin täysi-ikäsiin...